Arkisto

  • DIE HARD TAMPERE
    (2017)

    Esitys rakkaudesta, ehdottomuudesta ja radikalisoitumisesta

    DIE HARD TAMPERE käsitteli ajankohtaista ja akuuttia ahdistusta aiheuttavaa ilmiötä — terrorismia. Kriittinen sukellus radikalisoitumisen anatomiaan ja länsimaisen nykyihmisen mielenmaisemaan. Esitys käsitteli vakavaa aihetta analyyttisesti, lempeällä huumorilla ja tyylilajeja säästelemättä.

    Onko jotain, minkä suhteen olemme täysin ehdottomia? Jotain, jonka edestä olisimme valmiita tarttumaan aseisiin tai kuolemaan?

    Ensi-ilta 29.9.2017 Hiertämössä (Hiedanranta, Tampere)
    Esitykset 8.12.2017 asti

    TYÖRYHMÄ

    Ohjaus ja esitysdramaturgia: Janne Pellinen
    Skenografia: Petri Tuhkanen ja Raisa Kilpeläinen
    Äänisuunnittelu: Saija Raskulla
    Näyttämöllä: Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen ja Anna Lipponen

    Tuotanto: Teatteri Siperia / Jalostamo-kollektiivi
    Vastaava tuottaja Richard Katajisto / tuottaja Anna Lipponen

    “Die Hard Tampere liukuu tyylistä toiseen ajatuksen nopeudella. Silti missään vaiheessa ei ole kiire vaan näyttelijät säilyttävät läheisen kosketuksen yleisöön. Ajatukset syntyvät keveästi vaikka sisältö on painavaa. “

    – HS ★★★★

    “Esitys on hieno kokonaistaideteos, jonka kaikki osat – ohjaus, näyttelijäntyö, valaistus, musiikki, lavastus – toimivat loistavasti yhteen. Sisältö on ehtaa tavaraa, tärkeää.”

    – Aamulehti ★★★★★

     

  • Rechnitz (Tuhon enkeli)
    (2015-2016)

    Näyttämölle manattu Euroopan historiaa ja tulevaisuutta peilaava profetia

    “Vapisen vain toisten ihmisten hyvyyden edessä. Vapisen senkin vuoksi, että aavistelen mitä kaikkea saattaa sattua.”

    Nobel-palkitun Elfriede Jelinekin rajoja koettelevan nykynäytelmän RECHNITZ (Tuhon enkeli) lähtökohta on järkyttävä kuvaus Rechnitzin linnassa vuonna 1945 tapahtuneesta liki kahdensadan Unkarin juutalaisen murhasta. Jelinekin teksti paiskaa silmille faktojen, mielipiteiden, huhujen ja uhkakuvien myrskyn. Syylliset ja uhrit katoavat, kun hirmutekoja yritetään häivyttää pois historiankirjojen sivuilta. Totuutta on vaikea jäljittää. Historiankuvat muuttuvat vaivihkaa nykyhetken kuviksi kun tapahtumat alkavat heijastaa todellisuuttamme tänään ja tässä.

    Rechnitz (Tuhon enkeli) -esityksessä pelottavaa aihetta käsitteli sympaattinen tutkimusryhmä, johon kuului mm. mahdottoman tehtävän eteen joutuneet sanansaattajat: kriisiytynyt historianprofessori, enkeli sekä itse kirjailija. Esitys oli kolmiosainen teatterileikki, satiiri ja jopa parodia.

    Rechnitz (Tuhon enkeli) -teos syntynyi tekijöiden yhteisestä halusta toteuttaa Jelinekin omaääninen, poikkeuksellinen ja rajoja koetteleva, lähes mahdoton näyttämöteksti. Teoksesta nousivat esiin koko Eurooppaa ravistelevat aiheet, kuten muukalaisviha, vaikeneminen sekä talous- ja ympäristökriisit. Jelinekin tekstin kielellinen herkullisuus ja toteutuksen teatterillisuus tuovat katsojan eteen rajujakin historia- ja tulevaisuusskenaarioita. Teos on ymmärtämisen projekti, leikkiin kätkeytyvä hätähuuto. Tärkeintä on pystyä edes hetkellisesti käsittämään mitä saattaa tarkoittaa se, että historia toistaa itseään niin meissä kuin koko maailmassa.

    Tuotanto: Jalostamo-kollektiivi

    Yhteistyökumppanit: Kiasma-teatteri, Tampereen Yliopiston Näyttelijäntyön tutkinto-ohjelma NÄTY sekä Tutkivan teatterityön keskus T7

    Ensi-ilta 7.4.2015 (Teatterimonttu, Tampere)
    Esitykset 17.4.2015 asti

    Uusintaensi-ilta 15.1.2016 (Kiasma-teatteri, Helsinki)
    Esitykset 12.2.2016 asti

    TYÖRYHMÄ

    Suomennos: Jukka-Pekka Pajunen (vier.)
    Ohjaus: Hilkka-Liisa Iivanainen (vier.)
    Esitysdramaturgia: Hilkka-Liisa Iivanainen ja Jukka-Pekka Pajunen
    Lavastus, valo- ja videosuunnittelu: Petri Tuhkanen
    Äänisuunnittelu: Janne Hast (vier.)
    Musiikki: Janne Hast ja Hilkka-Liisa Iivanainen
    Pukusuunnittelu: Paula Varis
    Koreografia: Jarkko Mandellin (vier.)

    Näyttämöllä: Anna Lipponen, Jarkko Mandelin, Hannes Mikkelsson (Näty), Tanjalotta Räikkä (vier.) ja Elisa Salo

  • Julia/Julia
    – tarina naisesta joka oli melkein onnellinen
    (2012)

    Julia kasvaa naiseksi lama-ajan Suomessa. Hän haaveilee Romeosta ja saa Raimon. Mies on hyvä ja perhe kasvaa ensin yhdellä, sitten toisella lapsella. Alussa ei onnesta ole puutetta, mutta Julialla on silti ongelma – raha. Laskut alkavat parveilla pienen perheen ympärillä ja Julian ahdistus kasvaa velkataakan mukana. Eräänä päivänä Julia murtuu taakkansa alle. Ja loppu on hiljaisuutta.

    ”Mutta eipä nyt kiirehditä
    ja eipä nyt
    ehditä
    asioiden edelle
    sillä nyt on 
yö
    ja aamuun on vielä aikaa.”

    Jari Juutisen kirjoittama monologi Julia/Julia kertoo naisesta, joka surmaa perheensä taloudellisessa ahdingossa 1990-luvun lama-Suomessa. Teksti pohjautuu Porvoossa 2004 tapahtuneeseen perhesurmaan, jossa äiti tappoi kaksi lastaan, miehensä ja itsensä perheen velkataakan vuoksi. Näytelmä on valitettavan ajankohtainen. Työttömyys lisääntyy, ihmisten velkataakat kasvavat, ihmisiä putoaa jatkuvasti hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle, elämää rahoitetaan pikavipeillä, kun muuta mahdollisuutta ei enää nähdä.

    Julia/Julia käsittelee haastavaa ja ajankohtaista aihetta päähenkilönsä näkökulmasta. Esityksessä yhdistyvät perinteinen näyttelijäntyö ja elokuvallinen kerronta. Se on teos, jossa Julian elämän käännekohdat kasautuvat pikkuhiljaa umpikujaksi, johon ei enää päivä paista. Esitys kysyy, miksi Julia luopuu toivosta, mistä onni koostuu ja miksi se särkyy. Se on esitys häpeästä, peittämisestä ja kulissien ylläpitämisestä.

    Ensi-ilta 12.4.2012 (Korjaamo, Helsinki)

    TYÖRYHMÄ:

    Näyttämöllä: Anna Lipponen
    Ohjaus ja videot: Tommi Kainulainen
    Lavastus, valosuunnittelu ja videot: Petri Tuhkanen
    Kuvaus: Aarne Tapola
    Pukusuunnittelu: Paula Varis
    Äänisuunnittelu: Viljami Lehtonen

    Videolla esiintyvät näyttelijät: Mikko Pörhölä, Teemu Ojanne, Eija Varima, Robert Enckell

    Tuotanto: Jalostamo-kollektiivi